Joen kalasto
Viinikanjoen tavoitelluimmat saaliskalat ovat kirjolohi ja taimen, mutta näiden lisäksi joessa uiskentelee kalamiesten ja -naisten iloksi paljon muitakin eväkkäitä.
 |
Kirjolohi
Kirjolohta istutetaan jokeen säännöllisesti koko kesäkauden ajan, ja niitä jää yleensä jokeen myös talveksi. Talvella ja keväällä joen kirjolohet ovatkin mitä parhaimmassa kunnossa, sillä useiden kuukausien hyöntiesideetti sulattaa niistä enimmät rasvat ja kalasta lähtee hiljattain istutetulle kirjolohelle tyypillinen ruokintarehun maku. Myös siiman päässä pidempään joessa ollut kirjolohi on mukava vastus.
Taimen Taimen lisääntyy Viinikanjoessa luontaisesti ja 2010-luvulla tehtyjen kutualuekunnostusten ansiosta poikastuotanto on saatu varsin hyvälle tolalle. Syksyllä 2016 joella tehtiin sähkökoekalastukset, joiden yhteydessä saaliiksi saaduista taimenen poikasista otettiin DNA-näytteet kalojen geeniperimän selvittämiseksi. Geneettiset testit osoittivat että joen taimenet polveutuvat valtaosin alueen alkuperäisestä taimenkannasta, joskin perimässä oli myös merkkejä yleisesti istutuksissa käytetyistä Rautalammin reitin sekä Isojoen taimenkannoista. Lisätietoa Viinikanjoen taimentutkimuksista löytyy täältä. |
|
 |
Kivisimppu
Joen kivisimppukanta on vahva ja simppuja löytääkin melkoisella varmuudella matalista sivu-uomista kunhan jaksaa hetken tarkkailla kivien välejä. Syksyn 2016 sähkökoekalastuksissa saatu 13,1-senttinen ja 41-grammainen simppu hätyytteli jopa Suomen ennätystä jääden siitä pituudessa vain viiden millimetrin päähän.
Muu kalasto
Viinikanjoen luontaiseen kalastoon kuuluvat taimenen ja kivisimpun lisäksi ahven, hauki, kuha, särkikalat, made ja kuore. Joesta on vuosien saatossa saatu useita yli 8-kiloisia haukia, joten uistinta tai streameria suvantoalueilla heittävän kannattaa varautua tukeviin tärppeihin ja ajoittaisiin välinemenetyksiin. Ahventa löytyy kesäisin koko jokialueelta, kuhaa pääasiassa kalastusalueen ylä- ja alarajoilta.
Kuore nousee jokeen kudulle alapuolisesta Parkanonjärvestä huhtikuussa, jolloin alajuoksun hauet ja kuhat ovat pullollaan kuoretta. Särkikalojen, erityisesti salakan, liikkuminen kudulle toukokuussa aktivoi taimenia, joista osa joko nousee Parkanonjärvestä tai laskee Kairolammesta jokeen. Keväällä joen alajuoksulta on mahdollista saada myös komeita säyneitä. Kesällä koskien niskoilla ja loppuliukujen tuntumassa liikkuu toisinaan melkoisia lahnaparvia.
Jokeen istutettiin vuonna 1990 myös pieni erä harjuksen poikasia, joista muodostui jokeen lisääntyvä harjuskanta. Harjukset viihtyivät erityisesti Lehtiskosken alaosien matalissa virroissa, mutta valitettavasti kalojen suosikkialueena ollut sivu-uoma täytettiin ja paikalle tehtiin nykyinen Leijonapuiston uimaranta. Siitä lähtien harjuskanta pikkuhiljaa hävisi joesta, joskin yksittäisiä kaloja on saatu vielä 2000-luvun puolella. Mahdollisuuksia harjuksen palauttamiseen tullaan arvioimaan joen muiden kunnostusten yhteydessä.