Viinikanjoen taimen - uniikki aluperäiskanta

Rapala-rahasto myönsi 2016 keväällä Parkanon Urheilukalastajat ry:lle 1000 €:n apurahan Parkanon Viinikanjoen ja siihen liittyvien virtavesien taimenkannan tilan edistämiseen. Saatu apuraha päätettiin käyttää kokonaisuudessaan joella suoritettaviin sähkökoekalastuksiin. Sähkökoekalastusten tavoitteena oli selvittää miten hyvin taimen lisääntyy Viinikanjoessa ja mikä on joessa syntyneiden taimenenpoikasten geeniperimä.

Koekalastukset tehtiin 10.9.2016 sovituilla koealoilla. Kullakin koealalla kalastettiin yksi pyyntikerta. Koekalastuksissa saatiin saaliiksi neljää eri kalalajia, joista taimen ja kivisimppu olivat yleisimmät.

Koekalastuksissa saatiin saaliiksi yhteensä 45 taimenta, joista yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat syksyn 2015 kudusta syntyneitä 0+ vuoden poikasia eli nk. ”nollikkaita”. Poikasmäärät ja -tiheydet vaihtelivat merkittävästi eri koealojen välillä ja laskivat alavirtaan liikuttaessa. Suurin poikasmäärä tavattiin Kairokoskesta, jossa haivattiin edellisenä syksynä useita taimenen kutupesiä. Vuoden ikäisten ja sitä vanhempien taimenen poikasten pieni määrä suhteessa nollikkaiden määrään viittaa taimenkannan ikäjakauman vinoutumiseen. Erkinaro ja Pautamo (2016) tosin toteavat sähkökoekalastuksen olevan menetelmänä valikoiva, sillä varttuneemmat taimenet ehtivät yleensä paeta kalastajia ennen joutumistaan koekalastuslaitteen tainnuttamiksi.

DNA-näytteet (20 kpl) otettiin saaliskalojen pyrstöevistä, minkä jälkeen etanoliin säilötyt näytteet toimitettiin Luonnonvarakeskuksen ja Helsingin yliopiston maataloustieteiden laitoksen genotyypityslaboratorioon analysoitavaksi. DNA-analyysien tarkoituksena oli selvittää sähkökoekalastuksissa saaliiksi saatujen taimenten geneettistä muuntelua ja vertailla Viinikanjoen taimenten perimää yleisimpiin Etelä-Suomessa käytettyihin istutuskantoihin. Analyysien tuloksena todettiin, että Viinikanjoen taimenten geenidiversiteetti ja alleelirikkaus olivat vertailukantoja suuremmat, mikä todennäköisesti johtuu kannan sekoittumisesta. (Koskiniemi & Koljonen 2016)

Vertailtaessa Viinikanjoen taimenten geneettistä etäisyyttä eri istutuskantoihin, todettiin erojen kaikkiin vertailukantoihin olevan tilastollisesti merkitseviä. Etäisyys oli pienin Rautalammin kantaan nähden, mikä johtunee kantojen osittaisesta sekoittumisesta. Rautalammin kanta on ollut yleisimmin Viinikanjoen taimenistutuksissa käytetty viljelykanta. Taimenissa havaitut uniikkialleelit merkitsevät sitä, että kanta ei voi olla kokonaan peräisin istutuskannoista, vaan on todennäköisesti pääosin alkuperäinen. (Koskiniemi & Koljonen 2016)

 

 

Viinikanjoki

Luutajoki

Isojoki

Rautalammi

Viinikanjoki

 

**

**

**

Luutajoki

  0,27

 

 

**

Isojoki

  0,20

0,31

 

**

Rautalammi

   0,12

0,30

0,21

 

 

Taulukko 2. Taimenkantojen geneettiset etäisyydet. (Koskiniemi & Koljonen 2016)

Viinikanjoen taimenten geenistöstä keskimäärin 73% oli analyysien perusteella joen oman kannan geenistöä. Rautalammin kannan osuus geenistöstä oli 22% ja Isojoen kannan 5%. Eri kantojen vaikutus yksittäisten taimenten geenistössä vaihteli siten, että osa kaloista oli lähes puhtaasti joen omaa kantaa, osassa taas istutuskantojen vaikutus oli dominoiva. (Koskiniemi & Koljonen 2016)

Viinikanjoen taimenten keskinäiset sukulaisuudet olivat melko pieniä, sukulaisuuden ollessa pääsääntöisesti alle 0,1. Alhainen keskinäisten sukulaisuuksien määrä viittaa suhteellisen suureen lisääntyvän kannan kokoon ja toisaalta alkuperäisen taimenkannan osittaiseen sekoittumiseen istutuskantojen kanssa. (Koskiniemi & Koljonen 2016)

Sähkökoekalastusten ja DNA-analyysien perusteella Viinikanjoessa on elinvoimainen ja lisääntyvä taimenkanta, joka on pääosin alkuperäinen. Syksyn 2015 kudusta syntyneiden nollikkaiden suuri määrä ja paikallisesti hyvät tiheydet kertovat hyvin onnistuneesta kudusta. Kun vertailukohtana käytetään aiempina vuosina tehtyjen sähkökoekalastusten tuloksia (1999: Kairokoski 5 poikasta, Lehtiskoski 1 poikanen. 2007: Haapaskoski 5 poikasta), voidaan todeta Viinikanjoen taimenen poikastuotannon parantuneen merkittävästi. Sähkökoekalastusten väliin ajoittuu jonkin verran pienimuotoisia kutupaikkakunnostuksia, joiden voidaan olettaa vaikuttaneen poikastuotannon kehitykseen.

Nollikkaiden suuri osuus sähkökoekalastuksessa saaduista kaloista antaa kuitenkin aihetta olettaa, että taimenenpoikasilla on vaikeuksia selvitä ensimmäisestä elinvuodestaan. Todennäköisenä syynä tähän on joen pohjan rakenne, joka ei nykyisellään tarjoa poikasille riittävää suojaa saalistukselta. (Erkinaro & Pautamo 2016) Vaikka taimenen kutualueita on saatu kunnostettua erityisesti Kairo- ja Haapaskoskella, pienpoikasille suojapaikkoja tarjoavia poikaskivikoita on joella harvassa.

Kaiken kaikkiaan hankkeen voidaan katsoa saavuttaneen sille asetetut tavoitteet ja tulosten ylittäneen odotukset. Sähkökoekalastusten tulokset osoittavat taimenkannan vahvistuneen aiempiin vuosiin nähden. Lisäksi mitatut poikastiheydet muodostavat hyvän referenssipisteen tulevina vuosina suoritettavien kunnostustoimien vaikutusten arviointiin. Ehkä arvokkain hankkeen tuloksista on kuitenkin tieto siitä, että joen taimenet ovat pääosin alueen alkuperäistä ja siten hyvin harvinaista kantaa, jonka elinvoimaisuutta tulee nyt entistäkin suuremmalla syyllä edistää.

Viinikanjoki on säännöstelty vesistö, jonka taimenen vaellusyhteys on katkaistu sekä ylä- että alavirtaan. Yläpuolinen Käenkosken voimalaitospato estää kalojen liikkumisen vesistön yläosan järvialueille ja muodostaa ainakin osittaisen alasvaellusesteen latvavesien taimenille. Viinikanjoen alapuolella sijaitsevasta Parkanonjärvestä Kyrösjärveen laskeva Vääräjoki on puolestaan padottu Kukkurakosken voimalaitospadolla, joka estää taimenten syönnösvaelluksen Kyrösjärveen ja takaisin. Tästä huolimatta Viinikanjoella on potentiaalia oikein hoidettuna muodostua merkittäväksi taimenjoeksi. Joen eri koskissa on lukuisia sivu-uomia ja ranta-alueita, joista saa kunnostuksilla luotua erinomaisia elinympäristöjä taimenenpoikasille.

Parkanon Urheilukalastajat ry on aloittanut suunnittelun laajamittaisesta kunnostushankkeesta, jonka tavoitteena on entisestään parantaa Viinikanjoen taimenkannan elinympäristöä.

Teksti: Kuisma Savonen

 

Lähteet:

Koskiniemi, Jarmo & Koljonen, Marja-Liisa: Viinikanjoen taimenten geneettinen analyysi. 2016. Helsinki.

 

Erkinaro, Heikki & Pautamo, Jarmo: Viinikanjoen taimenkartoitus ja taimenten geneettinen analyysi 2016. 2016. Tampere.