Viinikkakoski

Viinikkakoski on koskista viimeinen, joka lähtee Leijonapuistona tunnetun suvanto-alueen alapäästä. Kosken niskan ylittää kaksi siltaa, joiden alta joki laskee koskijakson jälkeen pieneen suvantoon, jonka alapuolella on vielä kaksi toisistaan erillistä koskea. Pituutta koskijaksolla on kokonaisuudessaan noin 500 metriä. Sekä kirjolohi että taimen viihtyvät alueella.

Niska-alue

Siltojen yläpuolella oleva Leijonapuiston pitkähkö suvanto on kokonaisuudessaan Viinikkakosken niska-aluetta. Yläosassa sijaitsee suosittu uimaranta, mutta kalastukseen sillä ei ole suurtakaan merkitystä. Syksyisin ja keväisin voi täältä tavoittaa taimenen, mutta pääasiassa saalis on kirjolohta. Sillan alustasta ei koskaan tiedä, koska se on yleinen suuren taimene stoppipaikka ennen Lehtiskoskea. Erityisen mielenkiintoinen paikka on minigolfradan puoleisen pienen saaren alapuolella oleva pooli. Niska-alueen yläosa on syvä, mutta vastarannalla olevan matalikon ympärillä on isoja pohjakiviä, joiden ympärillä kalat viihtyvät myös kylmän veden aikaan. Liiku hiljaa erityisesti matalla vedellä!

Koskialue

Ensimmäisen koski on näistä kolmesta erillisestä pätkästä pisin. Koskessa ei ole niin selkeää poolirakennetta kuin muissa alueen koskipaikoissa, mikä se tekee kalastamisesta mielenkiintoista. Kalastamisen kannalta kannattaa erityisesti huomioida:

• Maantiesillan alapuoli; erityisesti kannattaa kalastaa maantiesillan alapuolinen syvänne. Siihen nousee taimen, mutta erityisesti se on kirjolohien mieleen.

Toinen koski alkaa hienolla niskalla, täällä on usein pieniä taimenia syömässä pinnasta hyönteisiä. Koskea kalastettaessa kannattaa keskittyä:

• Toisen kosken loppuliuku; loppuliuku on hyvä kalastaa tarkasti, pieni suvanto on syvä ja siihen nousee taimenta. Kuitenkin keskikesällä se on myös erittäin hyvä kirjolohen kalastuspaikka.

Kolmas, eli koko kalastusalueen viimeinen koski laskee vetensä Turpeuslampeen. Tämän lyhyen, turpeuskoskenakin tunnetun koskipätkän rannalla on nuotiopaikka. Viimeisen kosken ottipaikkoja ovat:

• Niskan jälkeinen syvänne; kalastuksellisesti haastava, mutta hyvä paikka on kosken yläosassa aivan pienen niskan jälkeinen syvänne. Kirjolohen tavoittaa aivan keskivirrasta, mutta vaikeutena on kova virta.

• Viinikkakosken loppuliuku; koski päätyy suureen suvantoon, Turpeuslampeen, jossa kirjolohen ja taimenen lisäksi on vahva haukikanta.

Viinikkakosken ja Parkanonjärven välinen suvantoalue

Kalastusalue päättyy ennen Parkanonjärveä, suvanto-osuus ennen sitä on pääasiassa haukien kalastukseen soveltuvaa. Parkanonjärvessä on erittäin hyvä kuha- ja säynäväkanta ja myös niitä nousee tälle suvantoalueelle. Taimenet ja kirjot suuntaava usein alapuoliseen järveen talvehtimaan. Lottomahdollisuutena on suuri taimen ja peruskirjo erityisesti kylmän veden aikoina. Suvantoalue ei kuitenkaan ole enää ns. suosituimpia alueita.